- Tämä blogi kertoo meidän perheen erityis pojasta Verneristä. Vennun elämä on ollut alusta asti pientä ja välillä vähän suurempaakin taistelua.
Vernerin tarina alkaa Vaasan synnäriltä 2012. Vennu syntyi ihan tavallisena kevät päivänä, yhdessä kaksoissiskonsa Adalmiinan kanssa. Itse syntymät meni hyvin (mitä nyt sisko pölähti maailmaan perätilassa.) Ensimäisessä syötössä Vernerillä ilmeni ongelmia. Imu ei tuntunut oikein toimivan niinkuin pitäis. Sitä lähdettiin tutkimaan, muutamien päivien päästä syykin löytyi,pehmeänkitalaen halkio. Siittä lähti meidän perheen erityismatka. Me päästiin ensikotiin viikkoa myöhemmin ihanien joskin valvottavien kaksosten äitinä ja isänä. Lääkärit kertoivat laajasti halkio lapsista ja tulevista hoidoista. Tulossa oli korjausleikkaus Helsingin Husukessa. Mutta vasta kun Vernerillä olisi tarpeeksi painoa ja kokoa. Painoahan ei meinannut tulla millään,koska kaikki mitä pieni sai imettyä, tuli nenän kautta aivastellen pois. Onneksi joku viisas tohtori keksi ehdottaa halkio vauvojen tuttipulloa. Joka oli pelastava ihme pullo. Painoa tuli hitaasti mutta varmasti, ja jo reilun vuoden ikäisenä Vennu oli sopivan painoinen leikkaukseen. Meidän pieni Verneri, niin urhea, selvisi hienosti leikkauksesta. Ja söikin jo samana päivänä. Noin viikon kuluttua päästiin kotiin,Ja kuntoutumaan. Elämä tuntui lopultakin normalisoituvan kaikkien koettelemusten jälkeen.
Siinä missä Adalmiina oppi kävelemään normaaliin tahtiin, Vernerille kävelemään oppiminen oli haaste mutta puolitoista vuotiaana se tapahtui. Tosin fyssareiden ja toimintaterapeuttien avustuksella ja tietenkin kotona harjoittelulla. Puheen tuotossa oli myös vaikeuksia. 2.6 vuotiaana Verneri osasi puhua kolmen tavun lauseita. Vaikka fyysisesti Verneri oli normaali, ihana kuperkeikkaava ja juokseva lapsi,lisää ongelmia oli tulossa. Maaliskuussa oltiin menossa kaksosten kaverin syntymäpäiville. Jo automatkalla Verneri oli poissa oleva ja vetelän oloinen. Perille päästyämme Vernerin jalat eivät kantaneet ollenkaan,eikä saatu minkään laista yhteyttä. Siinä vaiheessa pienen paniikin kanssa, isi-ihminen lähti viemään Verneriä ensiapuun. Sairaalan pihassa Verneri alkoi krampata. Lapsi sylissä juosten ensiapupolille jossa selvisi että Vennu oli saanut epilepsia kohtauksen. Lääkärit kertoi että kaikki voi saada epilepsia kohtauksen,sairastamatta silti epilepsiaa. Sairaalasta päästiin 3 päivän kuluttua terveenä ja iloisena. Luultiinkin jo että josko nämä koettelemukset olisi voitettu. Ja kaksi ja puoli kuukautta menikin hienosti.
Kesäkuu, ihanaa päästiin aviomieheni kanssa minilomalle laivamatka hki-tal. Paluumatkalla Helsinkiin tuli veret seisauttava puhelu. Verneri on sairaalassa hengityskoneessa. Ystävämme(lastenhoitaja) oli löytänyt Vernerin aamulla sängystä kramppaavana ja kuumeisena ,sinertävänä. Soittanut lanssin joita tulikin kaksin kappalein. Ensihoitajat lähti Verneri sylissään juosten lanssiin ja pillit päällä sairaalaan. Tällä kertaa epilepsia kohtaus oli ollut voimakas ja pitkä kestoinen. Jotain muutakin oli löydetty.. Sillä välin minä ja mieheni yritettiin paniikissa saada nopea kyyti takaisin Vaasaan (ei saatu). Vaasassa oltiin yöllä. Siittä suoraan sairaalaan. Siellä odotti pieni mies täynnä letkuja ja putkia,mittareira ynnä muita piippaavia laitteita. Ja tieto Vernerin tilasta. Vernerillä oli todettu aivotulehdus ja aivovaurio jonka takia koko vasen puoli halvaantui. Koko elämä pysähtyi sinä päivänä. Verneri oli pitkän aikaa tajuton ja hengityskoneessa. Se sairaala jakso oli nii pitkä etten edes muista. Tästä lähti Vernerin pitkä ja vaikea tie, jolla ollaan edelleen.